Tämän päivän aatokset:
* Iltapäiväkerhot ovat jumalainen asia yksinäisille vanhemmille.
* Pyöräilykypärä saattaa minut edelleen, kuten nuorempanakin, sellaisen hulluuden tilaan, että luulen olevani liikenteessä ”kuolematon” se päässä.
* Ei ikinä musiikkia minulle korviin pyörän selässä.
* Hyvät välit ex-mieheen ovat kullanarvoiset lapsen kannalta.
* Minun on oikeasti joka päivä katsottava lapsen koulureppuun, kysyttävä läksyt, huolehdittava lapsi t-a-s-a-n kahdeksaksi kouluun, allekirjoitettava reissuvihko, huolehdittava onko aamupalaa – minun! Olenko minä nyt se velvollisuudentuntoinen ja kaikesta huolehtiva vanhempi. Miten tää iski nyt jotenkin lujaa just tänään?!
* Jos loman jälkeen sähköpostissa on parisen sataa viestiä ja puhelin soi jatkuvasti, niin joku mättää. Olen jo nyt lomantarpeessa.
* Rehellinen nälkä on ihana asia!
2 kommenttia:
Ihanaa, olet takaisin :-)!
Ymmärrän sun pelon tuosta tunnistetuksi tulemisesta. Minuakin pelottaa ja karsin vähän, mietin mistä kirjoitan, mutta välillä onnistun työntämään sen pelon sivummalle ja annan mennä. En kyllä tiedä ketä pelkään, mutta kun en ole tottunut avautumaan juuri kenellekään, niin onhan tämä vähän ristiriitaista, että avautuukin sitten koko maailmalle.... Ja vähän tahtoisin suojella miestäni ja Qta, mutta ainakin toistaiseki on kirjoittamisen halu vienyt voiton.
Toivottavasti et pahastu mutta tuntuu siltä kuin meissä olisi aika paljon samaa :-).. paitsi että sinä olet jo vähän pidemmällä. Minä tässä suurin piirtein vain toivon, että kunhan joku kohtelisi...edes huonosti minua ;-)
Hei Sola!
Kiva, kun jo löysit! Yksin on tylsä kirjoitella.
Silloin keväällähän olin kirjoituksistasi "suu auki" - tuntui niin itse koetulta ja eletyltä. Eikä kauhean kauan sitten. Pidemmällä? Ööh. Taidan kirjoittaa tästä tuonne varsinaisen tekstin puolelle lisää...
Olet tosi vahvan oloisesti hoidellut itsellesi uuden elämän alkuun! Oma vastaava aikani tuntuu jälkikäteen aika räpiköinniltä. Mutta ehkä se aina keskellä tuntuu enemmän kaaokselta.
Lähetä kommentti