Release me

Johan helpotti! Eilinen postaus selvensi tunteitani. Tänään kirkas huomio: minua ahdistaa, koska en saa sitä mitä tarvitsen ja yritän väkisin vääntää suhdetta sellaiseksi mitä se ei ole eikä tule olemaan. En saa läheskään tarpeeksi läheisyyttä, aikaa tai huomiota. Olen saanut jo useamman kerran osakseni arvostelua ja myös arveluttavan alistavia "vitsejä". Myös punnitessani monia pieniä käytännöllisempiä juttuja, tajuan saavani todella vähän vastinetta sille mitä itse olen ollut valmis panostamaan. Joudun olemaan varpaillani sanomisissa ja riitatilanteissa (joita nyt ei mielestäni vielä edes tarvitsisi kahden aikuisen suhteessa olla tullut edes vastaan) vastapuoli menee mykäksi kykenemättä osallistumaan tilanteen purkamiseen keskustelemalla. Tässä kärjistetysti. Toki miehessä on paljon hyvääkin ja joku tajuton vetovoima minuun. Silti: mitä ihmettä minä tuosta suhteesta saan?? Toki pieni suru puserossa - pettymys siitä, että en edelleenkään saanut sitä niin kovin kaipaamaani vakavaa ja tasapainoista suhdetta elämääni. Mutta päällimmäisenä riemukas olo. Minähän alan oppia! En anna kohdella itseäni enää huonosti (kuin hetken...). En ole enää niin tarvitseva ja hädässä, että tyydyn muuhun kuin sellaiseen suhteeseen, jossa on täysin hyvä olla. Jonkun muun mielestä on varmaan käsittämätöntä, että tästä itsestäänselvyydestä olen niin tohkeissani. Minun elämässäni tuo on edistysharppaus. Ehkäpä kohta olen valmis olemaan tyyni tässä omassa, kokoonkasaamassani elämässä ilman mitään paniikinpoikastakaan löytää se "the" suhde. Silloin olen toipunut erosta ja vihdoin omilla jaloillani. Toivon silti, että en silloinkaan menetä kiinnostusta saati uskallusta uuteen suhteeseen. Enkä näin usko käyvänkään. Tosi hyvältä tuntuu ajatus, että ihmisiin tutustuu rauhassa ja avoinna kaikille. Tiedän kyllä, että jossain vaiheessa kirjoitan epätoivoisena siitä, miten mahdotonta on löytää sopivaa, vapaata kohdetta edes tutustumiseen, vaikka kuinka olisi kaikelle avoin :) Mutta siihen asti myhäilen täällä tätä hataraa löytymässä olevaa itsenäisyyttä.

Päivän kyyneleet tuli aamulla ekaluokassa. Voi niitä!