Ihan täyttä syvyyksissä rämpimistä viimeiset kolme päivää. Rämpimisen lisäksi olen myös syönyt vähintään puolet lähikaupan antimista. Ja siitä vihdoin tajusin katsella kalenterin suuntaan - ai niin nyt on loppukuu taas. En ole ihan vielä sisäistänyt näiden 20 vuoden aikana tätä naiselliseuden tuskallista puolta (joo siis en ole 20 v ;)). Ehkä tätä on hankaloittanut vaihtelevuus eli, että läheskään aina ei ole näin vaikeaa. En tiedä pitäiskö huolestua, kun kotimatkalla toivoin hartaasti ja itku silmässä, että joku alkais aukoa mulle päätään jostain, että saisin oikein kunnolla purkautua... Voi raukka, joka sen kihisevän raivon ja itsesäälin ois saanut niskaansa. Nyt lenkin jälkeen mietityttää, että miten reunalla mennään siinä, että lähteekö multa ihan täysin tilanteet käsistä. Ehkä tossa on sama turvavyöhyke, kun siinä, että omiin lapsiinsa harva käyttää mitään järeitä kurituskeinoja, vaikka kaikki lapselliset varmaan tietävät, miten kireelle pinna saattaa välillä kiireessä ja väsymyksessä pamahtaa. Jotenkin se lopullinen napsahdus jää tulematta.
Jotenkin mä silti pidän ehdottomasti tästä omasta hiukan liioitellustakin tunteiden vuoristoradasta - siellä huipulla sitten kun on aivan ihanaa! Ja pohjalla yrittää muistaa, että parempia aikoja tulossa.
Huomenna reissuun. Ei pakattu. Ei vaihdettu rahaa. Tukka vielä likainen (istahdin juoksulenkin jälkeen tähän koneen ääreen). Ja ensin edessä tiukka duunipäivä. Miten näin aina...
Aurinkoista ja lämmintä (kerrankin!) Vappua kaikille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Niin tuttuja nuo loppukuun tuntemukset! Mullakin meni yllättävän kauan ennen kuin tajusin, miksi maailma muuttui välillä yllättäen pikimustaksi :-) Nyt osaan jo usein varautua - jopa niin että saatan siirtää tiettyjä menoja viikolla eteenpäin, ettei osuisi vaaravyöhykkeeseen - ja odotan sitten niitä valoisimpia päiviä jolloin energiaa ja intoa riittää joksus muillekin jakaa.
Ihmeellinen tämä naisen maailma. Ei ainakaan tasaista, ei.
Mukavaa reissua!
Kivaa reissua kaikesta huolimatta.
Voi että miten tutulle kuulosti. Eilen illalla olin niin tuhannen kiukkuinen, että olisin teurastanut jopa Paavin jos olisi kohdalle sattunut! Eikä muuten ole edes se aika kuusta. Tai sitten on, alan kai olla siinä iässä, että säännöllisyyden voi unohtaa..
Kuinka pitkään reissuun suuntasitte?!
Kaipaillen odottelen takaisin..
Lähetä kommentti